lauantai 28. toukokuuta 2011

By Claes Andersson

Rakastuin runoilijan runoihin. Kohta tekin.

Tässä se tulee:

Minä irrotan otteeni ja annan 
    sen tapahtua.
Minä kaadun mutten kaadu.
Minä olen sylissä.
Se on päivänselvää.
Minusta pidetään huolta,
joku nostaa minut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti