Maanantai

Sinä aamuna
       hymyilit kahvikuppiisi.
Olit suloinen kuin
       aamupuro.
Minä tuijotin käsiäni
       vaitonaisena.
Tartuit sormiini ja
       kävelit lähemmäksi.
Herkeämättä etsien edes
       pientä hymynhäivettä
       aamuisilta kasvoiltani
       katsoit minua sinisillä
       silmilläsi.
Seisoimme bussiterminaalissa.
Viisi minuuttia vielä.
Neljä.
Kolme.
Murtunutta hiljaisuutta.
Tappavaa epätietoisuutta.
Rullaportaat ylös,
       toiset alas.
Suolavettä ja liian
       raskasta ilmaa.
Voisinpa jäädä tähän,
       kasvaa kiinni metron
       oranssiin penkkiin.
Antaa ripsivärin valua
       viivoina poskille
       muiden tuijottaessa.
Puhu minulle.
Kerro.
Auta ymmärtämään.