Ehkä näyteikkunoiden mallinukeista tuntuu juuri tältä.
Katsovat, päivästä toiseen, kuinka maailma kävelee ohi.
Ovat osa tätä maailmaa, mutta ulkopuolisia.
Hengittävät häkää lasin takana, mutteivät uskalla ottaa happea ihmisten keskellä.
Tulevat huomatuiksi vain pukiessaan päälleen mitä erikoisimpia tekeleitä.
Kun joku lähestyy, ovat mykkiä, liikkumattomia.
Pelkäävät, sillä jos lasi rikkoutuu (ja se rikkoutuu kyllä), on ne niin helppo repiä osiin.
Käsi sinne, pää tuonne!
Vaikka kaikki näkisivät ne, kuka ottaa kontaktia?
Jääkö kukaan katsomaan muuta kuin kangaspaloja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti