Sulaen palaa, luokseni

Soturit taivaasta lipuvat yhä kauemmas
kun minä kuiskailen lumihiutaleille sanoja
joita en saa sanoa

Pimeyteen teen seurakseni
lumienkelin
illuusioksi lämmöstä
jota sammunut kynttilä pakkaseen poraa

Lumi pettää alta ja
peittää päältä
Näen jokaisen lumihiutaleen
niiden kauneuden
lämmön
arvon
kaiken mikä oli
kun soturit olivat

Silloin saatoin pidellä niitä
kauan
tarkastella
rakastua
Nyt ne sulavat heti
ihollani

Tuuli yltyy
puhaltaen illuusion rikki
Enkä minä voi
kuin äänetönnä huutaa
soturiani palaamaan