Seikkailu on alkamassa.
Tunnen sen hermostuneen sydämeni tykytyksissä.
Elämä minussa on saavuttamassa täyttymyksen, jonka kaltaista en aiemmin ole tuntenut.
Barcelona on tänään kolmen tunnin ja neljänkymmenen minuutin päässä, mutta ihan hipaisuetäisyydellä silti.
Mieli käy läpi pakattuja tavaroita, mitä jäi mitä vielä jätän?
Viime yönä tajusin, että tämän matkan suurimpia haasteita tulee olemaan katsoa vierestä kaikkien ihania vaateseikkailuja samalla kun itse kuljen monta viikkoa vanhoissa paidoissa ja puhkikuluvissa tennareissani.
Silti, en odota mitään niin kuin sitä, että saan seikkailtua kenkäni piloille.
Ostin Espanjan matkasanakirjan, ja osaan nyt kysyä tien tenniskentälle. Mistä sitä ikinä tietää. Ja juuri sellainen minun seikkailuni on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti