"Halutessaan hän sai äänellään koukkuun kenet hyvänsä, naisen tai miehen, koiran tai kissan. Hän tyynnytti äänellään myrskyt ja itkevät lapset, unettomat lepäsivät hänen äänessään ja ahdistuneet tunsivat rintansa aukeavan kevyiksi."
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Vehreällä nurmikolla auringossa
Näin tänään sudenkorennon.
Se oli valtavan kaunis.
Se laskeutui viereeni pitkäksi aikaa.
Kun katsoin sitä lähemmin, se lennähti pakoon, kauemmaksi minusta.
Ehkä sinä sittenkin olet sudenkorento.
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Minne katosivat päivät?
Kahdeksantoistako?
Minä?
Takkutukka, lumpeenkukka,
kompuroiva raitasukka,
se minä olen.
Kahdeksantoistako?
Minäkö?
Vastuu?
Miksi?
Voiko siitä luopua?
Päästä eroon?
Jos vain jäisinkin leikkimään junaradalla ja pikkuautoilla.
Voisin olla prinsessa joka päivä!
Ai eikö?
Miksei?
Vastuu?
Jos vain heitän sen pois?
Miten niin siitä ei pääse eroon?
Onko joku yrittänyt?
Ja epäonnistui vai?
Jaa.
Jos minä onnistuisinkin?
Ai en?
Etkö sinä voisi pidellä sitä vielä?
maanantai 6. kesäkuuta 2011
En ole aikuinen vielä, eikä minusta tule aikuista - ikinä. En aio kasvaa aikuiseksi - ikinä. Mitä väliä sillä on jos pysyn lapsena elämäni ajan? Loppujen lopuksi, se on vain jalanjälki, vain askel tällä päättymättömällä tiellä jota kuljemme. Minä päätin olla ottamatta tuota askelta ja lentää - ikuisesti.
lauantai 28. toukokuuta 2011
By Claes Andersson
Rakastuin runoilijan runoihin. Kohta tekin.
Tässä se tulee:
Minä irrotan otteeni ja annan
sen tapahtua.
Minä kaadun mutten kaadu.
Minä olen sylissä.
Se on päivänselvää.
Minusta pidetään huolta,
joku nostaa minut.
Tässä se tulee:
Minä irrotan otteeni ja annan
sen tapahtua.
Minä kaadun mutten kaadu.
Minä olen sylissä.
Se on päivänselvää.
Minusta pidetään huolta,
joku nostaa minut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)