Kiertely

Viettäisitkö kanssani hetken värivalojen
loisteessa, yön pimeydessä,
ihmisjoukossa, kylmyyden sylissä

Istuisitko viereeni, ihan lähelle,
kieppuessa kaupungin yllä
korkealla tuulessa,
ajatusten lentäessä

Juoksisitko karkuun jos
kietoisin sormeni hennon
kätesi ympärille

Vihaisitko, jos
kuiskaisin korvaasi
kuinka kaunis olet

Kaikenlaista tapahtuu

Hyviä asioita, huonoja asioita,
ja sitten ihan vaan - no, asioita.

On hetkiä jolloin ei uskalla kysyä kahvilan pinkkipaitaiselta baarimikolta, mistä se on paitansa ostanut.
Hetkiä, jolloin yllättäen onnistuukin ottamaan ranskanpastillin kiinni suullaan.
On myös hetkiä jolloin ei hätkähdä ollenkaan vaikka maanantaina klo 13 tilatessasi mojiton tarjoilija toteaa "katsotaan onnistuuko tähän aikaan".

On päiviä jotka vain yksi ihminen pystyy pelastamaan.
Päiviä, joina asiat alkavat ja loppuvat.
On myös päiviä, joina huolet vain poksahtavat olemattomiksi.

Ja sitten on kausia, joina ainainen odottaminen on suloisen tuskallista.
Suloisen. Tuskallista.

Ja niin sen arvoista.

Toujours.

Il y a tellement des choses que je voudrais dire,
dire à ce qui est de tout ce que je pourrais souhaiter.
Ses yeux, de couleurs différentes, me font rêver.

Même si je ne sais rien du tout de cette personne.
Même si, je rêve.

Sormia

Ehkä näyteikkunoiden mallinukeista tuntuu juuri tältä.
Katsovat, päivästä toiseen, kuinka maailma kävelee ohi.
Ovat osa tätä maailmaa, mutta ulkopuolisia.
Hengittävät häkää lasin takana, mutteivät uskalla ottaa happea ihmisten keskellä.
Tulevat huomatuiksi vain pukiessaan päälleen mitä erikoisimpia tekeleitä.
Kun joku lähestyy, ovat mykkiä, liikkumattomia.
Pelkäävät, sillä jos lasi rikkoutuu (ja se rikkoutuu kyllä), on ne niin helppo repiä osiin.
                                                                                            Käsi sinne, pää tuonne!
Vaikka kaikki näkisivät ne, kuka ottaa kontaktia?
Jääkö kukaan katsomaan muuta kuin kangaspaloja?

Tylsistymisen taide

lasket kaappikellon sekunnin lyöntejä
heiluri
                            puolelta                                  toiselle
lasinpohjalla limenpalasia

kaappikellon lyönnit - varttia vaille
pitsaa kylmänä
selaat facebookin online-listan läpi
kerran
kolmannen

kymmenennen

ei ketään
ketään kenen kanssa puhua mitä tahansa
on niin tylsää että melkein harkitset nukkumaanmenoa

onko kaikilla ystävilläsi ohjelmaa perjantai-iltana

ja silti siinä sinä istut

lol

Sataa kaatamalla mutta ei minun maailmassani

Minun maailmassani on saippuakuplia sateenkaaren väreissä
Vain eriparikenkiä
Reikäisiä sukkia joista varpaat voivat hymyillä vapaudelleen
Hymyjä
Yllätyksiä
Naurua ihan vain nauramisen ilosta
Kikatusta kutituksesta
Hassuja sanoja ja maahisia
Haltiaihmisiä ja sen semmoisia, kuten
Pieniä lohikäärmeitä
Täällä saa lämpimän kupillisen vaahtokarkkikaakaota jos haluaa
Ja heti Pikku Kakkosen jälkeen saa mennä nukkumaan tai sitten valvoa vaikka koko yön!

rakpekausli - logaveme - kärspelekslet - unamjeudour

Pelataanko?
Onko tämä peli?
Mitä me teemme?
Mitä tapahtuu?
Hymy?
Katse?
Kosketus?
Mitä me teemme?
Oletko sinä niinkuin ajattelen?
Vai kuvittelenko sen mitä ajattelen sinun olevan?
Mitä sinä teet?
Pitäisikö jotain tehdä?
Ehkä kysyn?
Tai jos olenkin hiljaa?
Unohdanko?
Unohdatko sinä sitten?
Unohtaisitko?

? O K N E L E T T I V U K