Näätkö kun mä seison omilla jaloillani,
avaan silmät ja loistan?
Niin, näätkö kun mä loistan?
Tää on mun alku, mun elämä, ja
sä voit tulla mukaan tai olla ohikiitävä hetki, mut mä en enää
voi noudattaa sun aikatauluaja ja haluja,
kun liekki mun sisällä ja siivet selässä
mun on elettävä nyt.
Aion astella katuja.
Maailma on täällä, siellä missä mä olen.
Annoin kaiken vain pyöriä,
kaleidoskooppeja karusellissä.
Poljen vauhtia eikä mua huimaa vähääkään.
Löydän rauhan sillä sä et halua olla se tulenkestävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti