Pakastin

Mun nenä on ihan jäässä, kun mun huone muuttuu aina välillä pakastimeksi. Silloin mä piiloudun kahden peiton alle ja ajattelen mukavia. Kauhean usein sinä olet mun ajatuksissa. Monesti niissä sinä olisit täällä mun viekussa lämmittämässä, mut jo sun hymyn miettiminen saa mut aika iloiseksi. Sit mä myös muistelen sitä kun tarrauduit muhun heti kun oltiin kaksin, sitä miten sun huulet haki mun huulia. Se saa mun sydämen ihan villiksi, mutta vähän myös surulliseksi.