Keinua tiedostamattomuuteen, hyräillä unohdukseen.

Anna veren kuohua mun
suonissa,
anna sännätä päästä varpaisiin
niin nopeasti että maailma sumenee

Anna sakeana virrata,
anna maistua huulilla

Pistä maailma pyörimään
Pakota ilma keuhkoihin
Terävöitä aistit
Tapa suojeluvaisto
                    ja anna SEN elää

311192

Näätkö kun mä seison omilla jaloillani,
avaan silmät ja loistan?
Niin, näätkö kun mä loistan?
Tää on mun alku, mun elämä, ja
sä voit tulla mukaan tai olla ohikiitävä hetki, mut mä en enää
voi noudattaa sun aikatauluaja ja haluja,

kun liekki mun sisällä ja siivet selässä
                 mun on elettävä nyt.


Aion astella katuja.
Maailma on täällä, siellä missä mä olen.
Annoin kaiken vain pyöriä,
kaleidoskooppeja karusellissä.
Poljen vauhtia eikä mua huimaa vähääkään.

Löydän rauhan sillä sä et halua olla se tulenkestävä.

Pakastin

Mun nenä on ihan jäässä, kun mun huone muuttuu aina välillä pakastimeksi. Silloin mä piiloudun kahden peiton alle ja ajattelen mukavia. Kauhean usein sinä olet mun ajatuksissa. Monesti niissä sinä olisit täällä mun viekussa lämmittämässä, mut jo sun hymyn miettiminen saa mut aika iloiseksi. Sit mä myös muistelen sitä kun tarrauduit muhun heti kun oltiin kaksin, sitä miten sun huulet haki mun huulia. Se saa mun sydämen ihan villiksi, mutta vähän myös surulliseksi.

pieni onnentunne yöllä kello yksi

318082

Yö synnytti kasteen, joka takertui silmäripsiini. Pisarat kaappasivat kuunsäteet reunustamaan tähtisilmiäni. Sinä yönä näin kuun välkkyvän ja vaihtavan paikkaansa puun latvasta toiseen. Näin tähtien syleilevän toisiaan ja muutaman suhahtavan matkoihinsa. Muistinpa esittää niille toiveenkin.
     Kohtasin sateliitin, joka kulki siksakia taivaan halki ja tuumin josko se tiesi ollenkaan minne sen oli määrä matkata
     Kun suljin silmäni saatoin kuulla taivaan tuikkujen hiljaista hyräilyä. Kiedoin kädet ympärilleni ja lämmin kaste tipahti poskelleni. Siinä keinahdellessani valssia yön parina tulin taas autuaan tietämättömäksi todellisuudesta, joka kieltää siipeni.

20131023 - minuscule stories on autumn wind

Story 1
Sun shines brightly and autumn wind shakes the red and yellow colours. He takes her hand and presses his lips on her forehead. They stop for a moment to look at each other. Then they continue their way, both smiling and shining (love).

Story 2
She stands at the door, leaning, and closes her eyes to feel autumn wind on her skin. With a sigh she opens her eyes to turn her back to her (un)happiness.

Goodbye, she whispers.

(don't go)

Story 3
He turns around, casually, and glances at the door just in time to see an adventure (fading) by the autumn wind.

Story 4
Autumn wind had coloured the sky grey,
and then (drop) it rained.

Poems about love are ridiculous but they're often the only ones I can write