keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kulttuurikierros

Saitko tarpeeksi rakkautta
                           kiertäessäsi Kiasmaa
Kuinka monta lasinpohjaa tutkit
                        ennenkuin olit  kaunis ja haluttava
Kirjoititko lasinalusiin
                  elämäntarinasi
                  Suudelmiisi yksinäisyyden
Minkä patsaan juurelta heräsit
           seuraavana aamuna

Yksin

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Artistit ja kappaleet

Sanat eivät muotoudu kirjoitettuun asuun, vaikka niitä pursuaa hallitsemattoman paljon

Puhelu - kyllä, taas sellainen - loppui
En tiedä teenkö väärin vai onko ongelma etten tee oikein
Sanonko vääriä asioita vai onko ongelma etten sano oikeita

Aurinko paistaa mutta hymy on väkinäistä, kun kylkiluu ei ole paikoillaan

Tiedostojen muuttaminen alkaa kryptisyydestään huolimatta selvetä oikeiden ohjelmien avulla
Ehkä, jos lataisin oikean ohjelman, ei puheluita tarvitsisi enää käydä näin

Kun kipu sattuu, ei pelkästään paikallisesti, vaan myös siellä, mihin se liittyy

Sanoitus sovitus säveltäjä.
Kuka tämän teki?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Onneksi on Hämähäkin Verkko

Helmikuu ja Taivassoturi eivät kuitenkaan vielä tunteneet toisiaan, ja he molemmat olivat kovin ujonpuoleisia olentoja. Varovaisesti he lähestyivät toisiaan ensin kastepisaraviesteillä Hämähäkki Verkossa. Keiju oli kuitenkin lähdössä vierailulle kaukaiseen maahan, joten he vaihtoivat lintujensa nimi- ja tunnistetietoja voidakseen pitää yhteyttä myös pidemmällä välimatkalla. Tietystikin kyseinen matka oli vain hyvä tekosyy pyytää tiedot: he molemmat olivat vain odottaneet sopivaa hetkeä.
      Viestejä läheteltiin molemmin puolin ja pian tarve tavata toisensa taas kasvoi aurinkoakin suuremmaksi, ja keiju ja soturi sopivat tapaamisesta. Tuon päivän koittaessa olivat molemmat täynnä jännistystä ja iloa; Helmikuu ei meinannut pysyä paikallaan matkustaessaan kotkan selässä Taivassoturin luokse. Soturi puolestaan oli ollut vähällä tipahtaa puumajastaan, kun oli nukkuessaan niin kovin pyöriskellyt.
        Arvellessaan tilanteen alussa saattavan jäädä hieman jäiseksi, Taivassoturi pyysi hyvän ystävänsä Honora-linnun mukaansa. Keijun laskeutuessa kotkan selästä olivat soturi ystävineen jo häntä odottamassa. Kolmistaan he tallustivat Honoran luo valmistautumaan illan karkeloihin, joissa Helmikuu tapaisi myös muita ystäviään.
       Honoran luona keiju oli aluksi hiljaisen puoleinen, mutta sateenkaarilimuja hieman juotuaan alkoi tuntea olonsa mukavaksi ja juttuakin alkoi riittää. Päivänkakkaratikkujen siivittämänä matka kävi kohti juhlia....

maanantai 13. helmikuuta 2012

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Vaivihkaa toisiaan vilkuillen keiju ja soturi juttelivat pieniä suuria asioita. Oli likaisia sukkia, palelevia varpaita, sellainen heidän iltansa oli. Kunnes sateenkaarien ja päivänkakkaroiden rohkaisemana (tai ehkä vain hetken mielijohteesta) keijukainen painoi ruusunpunaiset huulensa soturin huulille, ja huomatessaan, mitä teki, nojasi sitten hämmentyneenä taaksepäin. Hetken pienen lämmin kiusaantuneisuus leijui ilmassa. Sitten Pieni Taivassoturi tarttui Helmikuuta kädestä, ja silloin, juuri silloin, Helmikuu tiesi rakastuneensa.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Yleisön pyynnöstä

NO NIIN. Ilmeisesti ainakin jonkun mielestä blogipäivitys olisi paikallaan. Tarina on seuraavan kaltainen:

Olipa kerran, maassa yksisarvisten ja haltioiden, Pieni Taivassoturi. Hänen elämänsä oli välillä yhtä taistelua, mutta jokaisesta soturimme oli selviytynyt -- hieman ehkä ruhjoutuneena, mutta hengissä silti. Hän oli kuitenkin kovin yksinäinen. Soturit usein ovat.
Eräänä päivänä, kun soturi oli eläinystäviensä kanssa juomassa sateenkaarilimua ja polttamassa päivänkakkaratikkuja, tapasi hän keijun nimeltä Helmikuu. Keiju rakastui soturiin päätä pahkaa, eikä hänkään jäänyt soturilta huomaamatta.

Vaan mitä sitten tapahtui? Stay tuned!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Maanantai

Sinä aamuna
       hymyilit kahvikuppiisi.
Olit suloinen kuin
       aamupuro.
Minä tuijotin käsiäni
       vaitonaisena.
Tartuit sormiini ja
       kävelit lähemmäksi.
Herkeämättä etsien edes
       pientä hymynhäivettä
       aamuisilta kasvoiltani
       katsoit minua sinisillä
       silmilläsi.
Seisoimme bussiterminaalissa.
Viisi minuuttia vielä.
Neljä.
Kolme.
Murtunutta hiljaisuutta.
Tappavaa epätietoisuutta.
Rullaportaat ylös,
       toiset alas.
Suolavettä ja liian
       raskasta ilmaa.
Voisinpa jäädä tähän,
       kasvaa kiinni metron
       oranssiin penkkiin.
Antaa ripsivärin valua
       viivoina poskille
       muiden tuijottaessa.
Puhu minulle.
Kerro.
Auta ymmärtämään.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kotona on luonasi

Se tuntuu enemmän kodilta kuin aiemmin.

Nukahtaminen on vaivatonta kuin juustokakun paloitteleminen.
Herääminen suloista kuin suudelmat suupielissäni.

Tuntuu, että sinuun sulautuminen olisi ainut tapa päästä niin lähelle kuin janoan.

Kaipaan sinua jo ennen kuin olet poissa.

Mustelmat iholla ja ripsivärit poskilla
Aamuyön savuiset pikkutunnit televisioruudun valoissa
               - teet karvaastakin makeaa.

Ahnaimmatkaan krokotiilit eivät saa meitä kiinni kun me juoksemme
                            halki maailmojen, läpi minuuttien.

Hiljaisuudessa ja hässäkässä,
päivänvalossa ja pimeydessä,
        sinun kanssasi on hyvä olla.