Kaksikymmentä kuulostaa siltä, että elämästä pitäisi tietää jotain enemmän.
Mut mä tiedän vain et jalanjäljet rantahiekassa huuhtoutuu pois ensimmäisen aallon mukana.
----------------
Risteyksissä demonit vaihtavat elämän onneen ja huijaavat minut kuolemaan vapaaehtoisesti.
Kellon kumahtaessa toivon käden poskelleni, toisen silittämään vaaleita hiuksiani.
Lupauksen sinisen sateen suudelmasta.
----------------
Kuule kuinka vapaus kutsuu kahliten kaiken muun menneisyyteen.
Se on elämää, lausahtaa ja tönäisee Tuomiovuoren tuleen.
Viimeiseksi muistan kuinka avasin silmät ja kaikki oli musiikkia.
----------------
Askelten välissä osasin puhua muutaman sanan kieltäsi, tartuin käteen ja hän ymmärsi.
Kun kysyit miksi kävelen aina varpaillaan, kerroin pitäväni riskeistä.
Jos on pudottava, kiipeän korkeammalle.
Kun kuulet jokaisen kehoni luun rusahtavan, lupaan itkeä yhden kyyneleen ja hymyillä vielä kerran punaisilla huulillani.
Sellainen.
Minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti