Unfoldings

My heart beats too fast
My breathing is too slow
My head feels heavy
Let me close my eyes
Just for a little while
Let me float in dreams
Discover the edges of consciousness
Let me sail where pain is nothing
And happiness is twice as much
Where the sun sets and rises simultaneously
Where the wind brushes my cheek like a lover
And the rain adores my skin


Let me fall in an out of this world
And disappear in the folds
In the in-betweens

asfaltti-ihottuma

Vihasi pulppuaa vuolaana
En osaa tyrehdyttää, en enää niellä


Ihostasi on tullut karkea
Saan asfaltti-ihottumaa suudelmistasi
Ja vaikka tuoksut samalta, olet eri


Sinä rakastat tappavalla tavalla
Ja vielä ruuvimeisseli kylkiluitteni välissä katson sinua vain surullisena


Olen kauempana kuin myönsin
Ulottumattomissasi
Ollut jo pitkään


Sinun kanssasi kahdesta ei saa yhtä eikä kolmea
Olimme tuskin puolikkaita

9451

Auringonvalossa aamuisin hän aina haaveili
kahviloista
pienistä pöydistä
aamusavukkeista

jotka saavat pään pyörälle.

Haave oli siitä eriskummallinen, että niissä oli tilaa

vain yhdelle

5149

Haluaisin kirjoittaa runoutta viidellä kielellä tänä torstai-iltapäivänä kun aurinko polttaa hiuksistani valkoiset ja saan ryppyjä siristelemisestä.
Haluaisin harjoittaa nuorallakävelyä upouudella pyykkinarulla joka näyttää aivan omenanmakuiselta metrilakulta.
Haluaisin lähettää turistikortteja vielä tuntemattomille vastaanottajille ja sitten seikkailla niinkuin puutarhatontut nykyään.
Haluaisin uskoa että kesä on täällä mutta herätetty pessimismi sanelee takatalvea.
Näytän kieltä valtavien aurinkolasieni takaa ja haen toisen parin villasukkia palveleville varpailleni.

But more than anything

I just want to dance.
          No judgement.
          No corrections.

I want to hear the world whispering its secrets again,
and I want to answer with a scream.
          Be another me.

I want to step, barefoot,
and stumble as I go.

I want to taste the rain,
the warm and colourful one.
(The grey London rain doesn't suit my purple lips)

I want to know that I don't know, and
I want to decide what to decide.

41731

Näen itseni ikkunasta

Annan tupakansavun humalluttaa minut
Ja viinistä punaiset huuleni

Hakevat rakkautta

Sade sulkee silmäluomeni
Ja sinun sanasi ovat niin kaukana

Hetkeksi unohdan niiden olemassaolon
Vaikka vadelmat kasvavat junaraiteilla

Ja sydämenlyönnit ovat muisto

Toinen lasillinen
Rakastetun yksinäisyyden ystäväksi

Olen jo kirjoittanut liikaa

Olisi syytä lopettaa
Sinunkin
Ajatukset ovat tuotettuja

Je m'en fou! Je m'en fou!
Huudan lasin narskuessa

13741

Minun on hyvä olla tässä,
lähdön ja jälleennäkemisen estradilla,
tuntemattomien joukossa,
Kun tuuli käy hiuksissa,
ja vieraan aamusavut huimaavat päätä.
Silloin minä hymyilen,
sillä olen unohtanut ajatella erityisemmin mitään.