Sormet ehkä palovammoilla, mutta onnellinen olen.

"Aamu"

-------------------------------------



Aamu paistoi huoneeseen ohuina suikaleina
          basson jyskyttäessä taustalla.
Joku juoksi vessaan oksentamaan.

Ihmiset nojatuoleilla tuijottivat silmät seisten
           lasiensa pilkottavaa pohjaa.
Joku nojaili viinipulloon.

Kaksi maanista olentoa sörkkivät
          kakkulapioin lässähtänyttä kakkua.
Joku leikki kermavaahdolla.

Tietokoneen häikäisevässä valossa nuokkuva DJ
          väänteli volume-nappulaa edestakaisin.
Joku sammui pöydän alle.

Yksi maailman vaarallisimmista saalistajista istui terassilla
          poltellen Venäjältä tuotua punaista Mallua.
Joku kompuroi rappusissa.

Mustilla jätesäkeillä peitettyjen ikkunoiden takana
          yön vampyyrit tärisivät neulojen keskellä.
Joku heitti hiustenkuivaajan kylpyammeeseen.

Maapallon kehittynein rotu, ajatteleva ihminen,
          hukkui omiin huvituksiinsa.
Joku haparoi seuraavaa annosta.

4. joulukuuta

glitteriä
satuja ja tarinoita
keijujen siipiä
lohikäärmeitä
tonttuja
menninkäisiä
merenneitoja
linnoja
prinsessoja
melodioita
unelmia
porkkanoita sodan keskellä
huulirasvaa
nenäliinoja
askelia
toiveita
pikkusisaruksia
sanoja
tunteita
löytöjä

Autio ja autuus ovat vastakohtia

Huone kuiskaa yksinäisyyttään ja
vaikka kuinka yritän olla sinunkin puolestasi
lämpöni ei riitä täyttämään sitä

Pyyhin valuvan nenäni
ja käyn tuhisemaan tyynyysi
vaan varpaat ne vain yhä palelevat

Maailmani keuhkot

Sinä olet.

Haluaisin juosta ulos huutaen sinun nimeäsi

Kiljua Eiffel-tornin huipulta ikävääni

Pieni Taivassoturi soittaa

Ja laukusta löytyy punainen Muumi-tikkari
Ja kaulassa medaljonki painaa

Olen iloinen :)

Sormenpääni tunnottomat

viulunkielistä raidalliset

Kuinka monta kysymystä on esitettävä löytääkseen sen, joka sopii vastaukseen?

Hämmennyksen määrän ollessa suunnaton

syön mandariinin
viinirypäleitä
istun lattialla ja valittelen selkäkipuja
puhun itsekseni - ranskaa
kulutan aikaa kuunnellen musiikkia josta en edes erityisemmin pidä
mietin turhia ja tyhjänpäiväisiä asioita
kunnes asiat ratkeavat tai ne halkaistaan itse

La couleur rouge

Pour l'amour
Pour ce jour
Pour ma vie
Pour le rire
Pour les rêves
Pour te taire

Haluaisin taas itkeä ilon kyyneleitä.

Vielä ei vain ole mitään niin iloista, että sen vuoksi kannattaisi kyyneleitä vuodattaa.

Miksi ilon kyyneleet tuntuvat niin erilaisilta kuin surusta kumpuavat sisarensa? Ilon kyyneleet on jotenkin .. lämpimiä.Ja erilailla kauniita kuin surun kyyneleet. Ilon kyyneleet on myös vaivattomampia vuodattaa.

Haluaisin taas itkeä ilon kyyneleitä.

Ikuisesti menetetty?

Ehkä mun elämä onki vaan valunu hukkaan.
Saanko mitään aikaseks vaikka olen tehnyt paljon?
Mitä voin muistella vanhana?
En ainakaan sitä elämää, jota nuorena vietettiin.
Mitähän sitä nyt keksisi.

Kuinka muka voisin keskittyä, kun iso musta kärpänen törmäilee ikkunaan?

Kehräsluuni

Olen ehkä vaikea.

Ehkä ymmärtämiseeni ja jaksamiseeni tarvitaan taikavoimia.

Ehkä olen kuin homejuusto, jota joko rakastetaan tai vihataan.

Tai ei, pikemminkin kuin pikkulapsi. Sellainen, josta pidetään, jotkut enemmän jotkut vähemmän, mutta jonka kestämiseen tarvitaan hermoja.

Teen vähän sitä, vähän tätä, vähän sellaista mitä haluan.

Vasta myöhemmin saatan huomata, ettei se ehkä muiden mielestä ollutkaan niin hienoa kuin minusta.

Mutta yhtäkaikki, jokainen projekti on kuin oma lapsi. Sen tappaminen on vaikeaa.

Tapa lapsesi.

Joidenkin raajojen katkominen saattaa vielä onnistua, mutta täydellinen tukahduttaminen?

Jos piirrän ympyrän kehräsluuni ympärille, en kiellä ketään kysymästä miksi.

En vain lupaa vastata :)

Kuvataidetta taide kuvaa

Sulkekaa silmät ja muovailkaa savesta abstrakti omakuvanne.
Tuokaa musiikki joka kuvaa kulttuurijuurianne, teitä itseänne, sitä mitä olette.


Määrittele itsesi kaunistelematta?

Täällä on joku

Se katsoo peilistä ja hymyilee
Se nauraa ääneen
Se hyppii sängyllä koska se on hauskaa
Se hymyilee rikkinäisestä sukasta pilkottavalle varpaalle
Se kokeilee uutta
Se hengittää vaivatta
Se näkee kauniit asiat
Se uskoo taikaan
Se ei jaksa murehtia turhia

Minä.

Unia

ihania

näyttävät unelmat

antavat kyvyn lentää

henkeäsalpaavia

kauniita

eivät ala mistään eivätkä lopu mihinkään

todellisia

fiktiivisiä

peilaavia

symbolisia

kamalia

ahdistavia

saavat itkemään

salpaavat hengityksen

tummia ja synkkiä

näyttävät suurimmat pelot

liian todentuntuisia

saavat ajattelemaan

opettavat pelkäämään

tarjoavat turvasataman

heittävät keskelle miinakenttää

kuin huumetta

sekoittavat pään

ratkaisevat ongelmia

kumpuavat alitajunnasta

Tänään sataa, molemmissa maailmoissa.

Alkoholi ei ratkaise mitään, silti tänään luotan siihen.
Pyydän sitä auttamaan, puhaltamaan pilvet kauemmaksi.
Edes hetkeksi.
Anna hetki aurinkoa.
Lauhduta tuuli.
Rankkasateesta tihkua.

tänään tunnen olevani vahvempi kuin aikoihin

on hyvä olla

en jaksa uhrata ajatuksiani pimeydelle vaan pyrin valoon

siitäs saatte, darth vader ja voldemort

tänään taistelen teitä vastaan omilla aseillanne

ja vihdoin uskon voittavani

Ehkä me kaikki vain nukahdimme samaan aikaan, ja nyt näemme samaa unta.

Mustikassa, mustikkametsässä, mustikka metsässä

Mustikkametsässä

aamusateesta vielä kostea metsä ympärillä

minä istun mustikoiden keskellä

vihreät mättäät

kätkevät minut uteliailta ja saan olla

rauhassa

annan ajatusten virrata,

mustikka mustikalta

And I do love the rain.

Especially at nights. When I can fall asleep with it. When I need no music for the rain makes my music. When I feel safe as the rain washes away the past and keeps me safe.

Je veux de l'amour, de la joie, de la bonne humeur
Ce n'est pas votre argent qui fera mon bonheur
Moi je veux crever la main sur le coeur
Allons ensemble, découvrir ma liberté
Oubliez donc tous vos clichés
Bienvenue dans ma réalité

From now on - Tästä eteenpäin

Cause some days are better than others

Cause a rainy day is as beautiful as a sunny day

Cause a smile can turn a bad day into a good day

Cause the wind isn't always cold

Cause my heart is still beating

Cause so many people are happy

Cause there is so much to do in the world

Cause good books are forever such a pleasure

Cause a friendly hug will warm every time

Cause I'm not a quitter

Cause water makes us all float

Cause shadows aren't necessarily dark

Cause a kiss takes my breath away

Cause magic exists

Cause love is worth waiting for

Cause grass under bare feet tickles

Cause chewing gum is sticky

Cause letters are fun

Cause the sky changes colour

Cause music fascinates

Cause milk is white

Cause laughing makes us live longer

Cause that song is forever ours

Cause bright nights are unique

Cause too much sand between my toes is annoying

Cause ice cream is too good

Cause hardly anything really makes sense

Find me at the bottom looking at the vultures
Standing in the heart of the disease following the hard curves

I'm looking for the thunder, I'm looking for the blackness

I'm learning how to get up off my knees and all it takes is practice

Lauseet sanoineen jäivät jumiin jonkin verisuonen mutkaan.

Baby Jane

"Halutessaan hän sai äänellään koukkuun kenet hyvänsä, naisen tai miehen, koiran tai kissan. Hän tyynnytti äänellään myrskyt ja itkevät lapset, unettomat lepäsivät hänen äänessään ja ahdistuneet tunsivat rintansa aukeavan kevyiksi."

Päätit tappaa minut hitaasti ja kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta minä kiljun tuskani ilmoille jokaisen kuultavaksi.

Ja levitän lentolehtisinä kuvan haavasta jonka sait aikaan.

Katsotaan sitten, kuka hymyilee Pariisissa.

Vehreällä nurmikolla auringossa

Muistatko kun puhuimme sudenkorennoista, perhosista ja mehiläisistä?
Näin tänään sudenkorennon.
Se oli valtavan kaunis.
Se laskeutui viereeni pitkäksi aikaa.
Kun katsoin sitä lähemmin, se lennähti pakoon, kauemmaksi minusta.



Ehkä sinä sittenkin olet sudenkorento.

Minne katosivat päivät?

Kahdeksantoistako?

Minä?

Takkutukka, lumpeenkukka,

kompuroiva raitasukka,

se minä olen.

Kahdeksantoistako?

Minäkö?

Vastuu?

Miksi?

Voiko siitä luopua?

Päästä eroon?

Jos vain jäisinkin leikkimään junaradalla ja pikkuautoilla.

Voisin olla prinsessa joka päivä!

Ai eikö?

Miksei?

Vastuu?

Jos vain heitän sen pois?

Miten niin siitä ei pääse eroon?

Onko joku yrittänyt?

Ja epäonnistui vai?

Jaa.

Jos minä onnistuisinkin?

Ai en?

Etkö sinä voisi pidellä sitä vielä?

Äänesi on kuin sadepisarat syksyisillä lehdillä.

En ole aikuinen vielä, eikä minusta tule aikuista - ikinä. En aio kasvaa aikuiseksi - ikinä. Mitä väliä sillä on jos pysyn lapsena elämäni ajan? Loppujen lopuksi, se on vain jalanjälki, vain askel tällä päättymättömällä tiellä jota kuljemme. Minä päätin olla ottamatta tuota askelta ja lentää - ikuisesti.

By Claes Andersson

Rakastuin runoilijan runoihin. Kohta tekin.

Tässä se tulee:

Minä irrotan otteeni ja annan 
    sen tapahtua.
Minä kaadun mutten kaadu.
Minä olen sylissä.
Se on päivänselvää.
Minusta pidetään huolta,
joku nostaa minut.

Osasin odottaa.
Osasin epäillä.
Osasin pelätä.
Miksi se olisi voinut totta ollakaan.

Tätä eivät kuvat kerro, eivät selitä.
Tämän kertovat sanat.
Viiltävät.
Polttavat.
Syöpyvät.

Tappavat hitaasti.
Kuristaen.
Repivät keuhkot kurkun kautta ulos.

Aurinkokin paistaa satuttaakseen.

Filosofiaa

Maailman kuolonkorina soi korvissa.
Se on kuin virtahepo olohuoneessa.
Pimeydessä hapuillessaan ei materialistikaan löydä konkretiaa.
Pimeydessä ei hartainkaan uskovainen löydä valoa.
Tässä pimeydessä ei jyrkinkään ateisti vältä pelkoa.
Me makaamme liikkumattomina maailman kärvistellessä tuskissaan.
Me kiemurtelemme kiusaantuneina maailman pyytäessä apua.
Mitä täällä pelätään?
Mitä täällä vältellään?

Karhupuisto

Kädet tärisevät.
Henkeä ahdistaa.
Eihän mitään kamalan pahaa edes tapahtunut.
Voin vain kuvitella miltä tuntuu sellaisesta, joka raiskataan.
Olo on tarpeeksi hirveä jo sen jälkeen kun joku tulee aivan liian lähelle, huutaa, haisee viinalta ja sanoo:
- Saatana kun ei enää kaunista naistakaan saa.
ja kysyy:
- Riittääks sulle neljä euroa?

Puhu tämä paha pois.

Kun mieli ei osaa käsitellä.

Kun olet kuin kesäyön hurmoksessa.

Kun täriset.

Kun kaikki saa uuden merkityksen toisaalta menettäen sen.

Kun katsot käsiäsi nähden vain mahdollisuuden tarttua jonkun toisen käteen.

Kun jokaisella askeleella tunnet maan painon jalkojesi alla.

Kun korvasi välittävät kaiken sydämesi kautta aivoihin.

Kun voisit kiljuen täyttää koko avaruuden.

Kun ajalla ei ole enää merkitystä.

Kun muistat tarkalleen niiden sormien kosketuksen.

Kun tiedät täsmälleen sen tuoksun.

Kun se tunne palaa aika ajoin saaden maailman pyörimään.

Kun tanssiessa omistatkin koko maailman ja kaiken sen materian.

Kun asiat yhtäkkiä loksahtavat paikoilleen korjaten jotain vioittunutta sisältäsi.

Kaikella rakkaudella ja ikuisesti?

Kaikilla asioilla on ensimmäinen kerta.

  Ensimmäiset askeleet ja sanat.

     Ensimmäinen koulupäivä.

       Ensimmäinen yökyläily ystävän luona.

         Ensimmäinen "aletaaks olee".

           Ensimmäiset kännit.

             Ensimmäinen suudelma.

Niiden ei odoteta jäävän viimeisiksi.

      Mutta entä

Ensimmäinen rakkaus?

Se tuntuu aina kauneimmalta asialta,

                               hienoimmalta asialta

                                         jännittävimmältä asialta koko maailmassa.

Sen toivotaan jäävän viimeiseksi rakkaudeksi

                                 kestävän ikuisesti.

Vaikka todennäköisyys siihen ei ole kovin suuri.

Haluamme uskoa silti.

Jos meidän rakkautemme olisikin se poikkeus

Voi meitä hyväuskoisia hölmöjä.

Qu'est-ce qu'il faut faire pour retenir ton attention?

Olo on mitä kummalisin.
Samaan aikaan olen onnellisempi kuin pitkään aikaan ja kuitenkin kamalan surullinen.
En ole varma mitä mieltä enää olen asioista tai miten suhtaudun niihin.
Mustasukkainen? Ehkä.
Vihainen? Tuskin.
Iloinen? En kuitenkaan.
Mitä asiat merkitsevät oikeasti minulle? Enää en tiedä.
Pitäisi miettiä sitä enemmän.
Arvottaa asioita.
Ehkä niin saisi ajatuksensakin järjestykseen.

"But darling, I'd still catch a grenade for ya
Throw my hand on a blade for ya
I'd jump in front of a train for ya
You know I'd do anything for ya

I would go through all this pain
Take a bullet straight through my brain
Yes, I would die for you, baby
But you won't do the same"

Tuoksut kesäisen yön hiljaisuudelta

När regnen härjar tyst

regnen rensar alla gator
jag går längs gator
jag vandrar, utan mål
tills jag är så trött, för trött
och så frusen
att jag kan inte mera
fortsätta
och då väntar jag för dig,
bara för dig
regnen, vatten
allt är grått
bara grått
och tyst
bara regnen härjar
små tårar i mina ögonen
och regnen kommer
och rensar dom bort

123456789kymmenen

Tapasin sinut ensimmäisenä päivänä.

Toisella kerralla muistit nimeni.

Kolme kertaa halasit minua.

Neljännellä sain suudelman.

Epäröin viidennellä kerralla.

Kuudesti vilkaisit minua.

Seitsemän kertaa kirjoitit käteeni sanan.

Kahdeksas horjutti maailmaani.

En nähnyt sinua yhdeksään päivään.

Kymmenentenä olit kadonnut kokonaan.

Väritit sen

Piirsit käteni ääriviivat vaaleanpunaiselle paperille.
Leikkasit käteni kuvan punaisilla saksilla irti paperista, aivan tarkkaan ääriviivoja myöten.
Kirjoitit toiselle puolelle sinisellä tussilla nimeni ja päivämäärän.
Suljit käteni kuvan keltaiseen kirjekuoreen.
Kirjoitit kirjekuoren päälle osoitteesi vihreällä tussilla.
Liimasit kirjekuoren oikeaan yläkulmaan postimerkin, jossa oli kuva violetista kukasta.
Laitoit kirjekuoren oranssiin kirjelaatikkoon.
Katsoit minua silmiin ruskeilla silmilläsi.
Juoksit kanssani harmaaseen sumuun.

Sateen sanat sivaltavat seinää
saaden sen suonet salpautumaan
Samoin saatan sinua suosia
saada sinut sulamaan
Sillä sijaa sankarin sydämestä
saavuttaa sankaria sijaistava

Kunnes on tarpeeksi

Haluaisin olla siellä,

olla siellä, luonasi,

ja halata sinua kovaa,

kunnes tiedät,

kunnes ymmärrät,

miten paljon välitän sinusta.

Haluaisin olla siellä,

olla siellä, vieressäsi,

ja pitää sinua kädestä,

kunnes tiedät,

kunnes ymmärrät,

miten paljon haluaisin auttaa sinua.

Haluaisin olla siellä,

olla siellä, kanssasi,

ja katsoa sinua silmiin,

kunnes tiedät,

kunnes ymmärrät,

miten paljon olisin valmis tekemään auttaakseni.