Olen ehkä vaikea.
Ehkä ymmärtämiseeni ja jaksamiseeni tarvitaan taikavoimia.
Ehkä olen kuin homejuusto, jota joko rakastetaan tai vihataan.
Tai ei, pikemminkin kuin pikkulapsi. Sellainen, josta pidetään, jotkut enemmän jotkut vähemmän, mutta jonka kestämiseen tarvitaan hermoja.
Teen vähän sitä, vähän tätä, vähän sellaista mitä haluan.
Vasta myöhemmin saatan huomata, ettei se ehkä muiden mielestä ollutkaan niin hienoa kuin minusta.
Mutta yhtäkaikki, jokainen projekti on kuin oma lapsi. Sen tappaminen on vaikeaa.
Tapa lapsesi.
Joidenkin raajojen katkominen saattaa vielä onnistua, mutta täydellinen tukahduttaminen?
Jos piirrän ympyrän kehräsluuni ympärille, en kiellä ketään kysymästä miksi.
En vain lupaa vastata :)
