Helmikuu ja Taivassoturi eivät kuitenkaan vielä tunteneet toisiaan, ja he molemmat olivat kovin ujonpuoleisia olentoja. Varovaisesti he lähestyivät toisiaan ensin kastepisaraviesteillä Hämähäkki Verkossa. Keiju oli kuitenkin lähdössä vierailulle kaukaiseen maahan, joten he vaihtoivat lintujensa nimi- ja tunnistetietoja voidakseen pitää yhteyttä myös pidemmällä välimatkalla. Tietystikin kyseinen matka oli vain hyvä tekosyy pyytää tiedot: he molemmat olivat vain odottaneet sopivaa hetkeä.
Viestejä läheteltiin molemmin puolin ja pian tarve tavata toisensa taas kasvoi aurinkoakin suuremmaksi, ja keiju ja soturi sopivat tapaamisesta. Tuon päivän koittaessa olivat molemmat täynnä jännistystä ja iloa; Helmikuu ei meinannut pysyä paikallaan matkustaessaan kotkan selässä Taivassoturin luokse. Soturi puolestaan oli ollut vähällä tipahtaa puumajastaan, kun oli nukkuessaan niin kovin pyöriskellyt.
Arvellessaan tilanteen alussa saattavan jäädä hieman jäiseksi, Taivassoturi pyysi hyvän ystävänsä Honora-linnun mukaansa. Keijun laskeutuessa kotkan selästä olivat soturi ystävineen jo häntä odottamassa. Kolmistaan he tallustivat Honoran luo valmistautumaan illan karkeloihin, joissa Helmikuu tapaisi myös muita ystäviään.
Honoran luona keiju oli aluksi hiljaisen puoleinen, mutta sateenkaarilimuja hieman juotuaan alkoi tuntea olonsa mukavaksi ja juttuakin alkoi riittää. Päivänkakkaratikkujen siivittämänä matka kävi kohti juhlia....
