Mikä olisi pahinta mitä voisi käydä?
Pahinta, mitä hän voisi tehdä?
Kuinka monen veitseniskun jälkeen sinä vieläkin hengität?
Mitä yksi sydänkohtaus lisää haittaisi?
Sinut on puhallettu eloon ennenkin.
Kiskottu tulvan alta turvaan.
Pelastettu viime hetkellä benji-köydellä.
Aiotko koittaa vielä useastikin?
Kissoilla on yhdeksän elämää, mutta
               rikki nekin voivat mennä.
Latexilla saa liimattua kokoon, mutta
               särkynyt ei hevin eheydy.
Symbioosi saattaa auttaa, tosin
               sanomalehden muste tarttuu
               lukijaan tiukemmin kuin paperiin.
Pahanolonkin saa oksennettua
              ulos vaikka kuvotus jäisi.
Sitä paitsi, tarpeeksi kauan odotettuaan
             nälkä ei enää edes yritä.
Ja sinäkin olet yksi peloista.
                     tuntemattomista.

Sateesta pilkullinen

Mielikuvia.
Sanapareja.

Katoavia sellaisia.
Alati muuttuvia.

Niin minä käsittelen sinua.
Teen nimestäsi käsitteen,
jotta on helpompi yliviivata se.
Historian aikajanalla voisit vuosien kuluttua olla vain yksi väärä veikkaus,
erehdys muiden joukossa, vaikka
aikanaan vaikutustasi verrattiin hehkulampun keksimiseen.

Puute saa haukottelemaan leukaluun pois paikoiltaan
ja yliannostus mielen sijoiltaan.
Ei sinulla tosin mitään vaikutusta minuun ole.
Ei pienintäkään.
Ei sitten vähäisintäkään.

Joka vaatisi saada harjata takkutukkaani.
Joka nauraisi aina reikäisille sukilleni.

Tiedätkö, sellainen joku.

Lähettäisi viestin, kysyisi missä olen mitä teen kenen kanssa miksi milloin on aikaa

hups

melkein liikaa
ei kuitenkaan
mieli teki
lähettää viesti
estin aikeet
turvatakseni alkeellisen hyvinvointini
oijoi
se on vain niin lumoavaa, eikä totta?

kulku

ajatukset pyörivät törmäillen ympyrää ja
lopulta tulevat imaistuiksi mustan aukon keskustaan

käsi ja toinen, yhdessä
hiukset, huulet, silmät, vartalo
kaksi sydäntä
sellaista se oli

ja nyt kun olen ollut minä
mitenkäs nyt sitten?
kauhean yhtäkkisiä tapahtumia
tammi
helmikuu
maalis
huhti
touko
kesä
heinä
elo
syys
loka
marras
joulu

edelleen hukassakadoksissa

je me suis assez perdue
pourtant c'est toi qui m'a guidée il y a longtemps
trop? sais pas.

karusellin sekoittamat päät

Näen jo mustetahrat kellastuneella paperilla,
valokuvat sinusta Pariisissa,
vesilätäköt sateenvarjostani,
puhkikuluneet kengänpohjat,
punaiset suudelmat,
loppuunpalaneet kynttilät,
särkyneet viinilasit,
vastavaloa hotellihuoneessa

Kiertely

Viettäisitkö kanssani hetken värivalojen
loisteessa, yön pimeydessä,
ihmisjoukossa, kylmyyden sylissä

Istuisitko viereeni, ihan lähelle,
kieppuessa kaupungin yllä
korkealla tuulessa,
ajatusten lentäessä

Juoksisitko karkuun jos
kietoisin sormeni hennon
kätesi ympärille

Vihaisitko, jos
kuiskaisin korvaasi
kuinka kaunis olet

Kaikenlaista tapahtuu

Hyviä asioita, huonoja asioita,
ja sitten ihan vaan - no, asioita.

On hetkiä jolloin ei uskalla kysyä kahvilan pinkkipaitaiselta baarimikolta, mistä se on paitansa ostanut.
Hetkiä, jolloin yllättäen onnistuukin ottamaan ranskanpastillin kiinni suullaan.
On myös hetkiä jolloin ei hätkähdä ollenkaan vaikka maanantaina klo 13 tilatessasi mojiton tarjoilija toteaa "katsotaan onnistuuko tähän aikaan".

On päiviä jotka vain yksi ihminen pystyy pelastamaan.
Päiviä, joina asiat alkavat ja loppuvat.
On myös päiviä, joina huolet vain poksahtavat olemattomiksi.

Ja sitten on kausia, joina ainainen odottaminen on suloisen tuskallista.
Suloisen. Tuskallista.

Ja niin sen arvoista.