perjantai 21. kesäkuuta 2013

BCN, aamu 10

Mietin, kuulostavatko autot Barcelonassa erilaisilta?
Hah, tottakai kuulostavat.
En ole ikinä elämässäni nähnyt näin paljon skoottereita.

Minulla on kaikki mahdollisuudet kadota kaupungin mukulakiviin, mutta saattajani pitää minut kartalla, jopa liiankin hyvin.

Olen ollut täällä jo niin pitkään, että ymmärrän kieltä.
Maailman kutsuhuuto kaikuu jokaisesta kiviseinästä tuhatkertaisena.
Vastaan, pian!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pilvien päällä

Seikkailu on alkamassa.
Tunnen sen hermostuneen sydämeni tykytyksissä.
Elämä minussa on saavuttamassa täyttymyksen, jonka kaltaista en aiemmin ole tuntenut.

Barcelona on tänään kolmen tunnin ja neljänkymmenen minuutin päässä, mutta ihan hipaisuetäisyydellä silti.

Mieli käy läpi pakattuja tavaroita, mitä jäi mitä vielä jätän?
Viime yönä tajusin, että tämän matkan suurimpia haasteita tulee olemaan katsoa vierestä kaikkien ihania vaateseikkailuja samalla kun itse kuljen monta viikkoa vanhoissa paidoissa ja puhkikuluvissa tennareissani.

Silti, en odota mitään niin kuin sitä, että saan seikkailtua kenkäni piloille.

Ostin Espanjan matkasanakirjan, ja osaan nyt kysyä tien tenniskentälle. Mistä sitä ikinä tietää. Ja juuri sellainen minun seikkailuni on.