41731

Näen itseni ikkunasta

Annan tupakansavun humalluttaa minut
Ja viinistä punaiset huuleni

Hakevat rakkautta

Sade sulkee silmäluomeni
Ja sinun sanasi ovat niin kaukana

Hetkeksi unohdan niiden olemassaolon
Vaikka vadelmat kasvavat junaraiteilla

Ja sydämenlyönnit ovat muisto

Toinen lasillinen
Rakastetun yksinäisyyden ystäväksi

Olen jo kirjoittanut liikaa

Olisi syytä lopettaa
Sinunkin
Ajatukset ovat tuotettuja

Je m'en fou! Je m'en fou!
Huudan lasin narskuessa

13741

Minun on hyvä olla tässä,
lähdön ja jälleennäkemisen estradilla,
tuntemattomien joukossa,
Kun tuuli käy hiuksissa,
ja vieraan aamusavut huimaavat päätä.
Silloin minä hymyilen,
sillä olen unohtanut ajatella erityisemmin mitään.

12814

Rakkaudessamme ei ollut mitään ihmeellistä.

Vain siinä, että se tapahtui.
En tiedä oliko se Lontoon pimeys,
joka ajoi minut sinuun,
vai kylmä sunnuntai-aamu, jossa
suudelmasi olivat ainoa lämpö.

Mutta minä rakastuin.

En yhtäkkiä ja huomaamatta,
vaan hitaasti, hetki hetkeltä,
ja tiedostaen.